Vuoden näyttelykausi alkoi meidänkin osalta tänä vuonna jo Kajaanista. Päätimme mennä viettämään loppiaista maalle ja samalla reissulla sitten poikkesin yhtenä päivänä näyttelyssä. Irlantilaiselle Susan Kealylle oli ilmoitettu 4 farkkua, joista yksi oli pois. Eikä meidänkään poissaolo ollut paljosta kiinni...

Päästiin lähtemään Helsingistä perjantaina vähän turhan myöhään iltapäivällä ja pysähdysten kanssa taisimme olla perillä Vuokatissa joskus kahden aikoihin yöllä. Seuraavana aamuna reippaasti ylös ja koirat autoon ja valmiina starttaamaan näyttelyyn. Ainoana ongelmana, ettei sivuovi mennyt kiinni enää ollenkaan. (Tottakai nimittäin koko talven ainoat kunnon pakkaspäivät osuvat juuri sille ajankohdalle kun sitä vähiten kaipaa..) Sitä aikani paiskottuani, oli pakko käydä herättämässä Markus, joka tuli sitten katsomaan tilannetta. Paniikki iskee, kello käy ja matkalla pitäisi jo olla. Lukko oli jäätynyt eikä lukittunut enää ollenkaan. Kokeiltiin lukkosulaa ja kaikkea mitä nyt tulee mieleen, jopa hiusten kuivaajaa... Loppujen lopuksi ovi koiran hihnalla kiinni ja matkaan :D Ilma oli hieno, aurinko paistoi ja lumi kimmelsi hienosti tiellä kun paahdoin Speedy ja Veera kyydissä kohti Kajaania. Matkalta soitin näyttelyn toimistoon, missä ystävälliset järjestäjät lupasivat siirtää farkkujen arvostelun basenjien perään, että ehdimme paikalle. Auto parkkiin jonnekin huitsin nevadaan ja juoksujalkaa näyttelyhallille, missä basenjit olivat jo kehässä.

Basenji-ihmisten joukosta löysin myös entisen farkku-ihmisen, Helin, joka ystävällisesti toimi koiratolppana ollessani kehässä :) palvelu pelasi hienosti, kiitos Heli! Farkuissa oli siis paikalla kaksi urosta, joista kumpikin oli tänään EH:n arvoinen. Speedyn kehäesiintyminen ei ollut sitä pahinta mahdollista, mutta eipä kyllä voi kehuakaan :), masentunut lehmähän se on, tällä kertaa sitä vaan ei oltu pahoinpidelty ennen kehää, ilmeisesti... Tarvitsee lisää kuntoa ja itseluottamusta sanoi arvostelukin. Kunnossa ei varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta kun koira tiputtaa itsensä 15 senttiä matalammaksi ja seisoo selkä notkolla ja korvat luimussa ja näyttää siltä että EVVVK, niin eipä sillä kummoisia tuloksia voi odottaakaan saavuttavansa...

1288237.jpg
Uusi muotovalio

Veeralla meni paremmin, sen esiintymisessä ei mitään moitittavaa, itseasiassa yllätyin itsekin, sillä Veera (ehkä pakkasesta kankeana) malttoi liikkuakin siististi tällä kertaa. Siitä tuloksena ERI, PN1, SERT, CACIB, ROP ja sokerina pohjalla, uusi MVA :). Lähdettiin kehän jälkeen takaisin Vuokattiin tarkoituksena tulla ryhmäkilpailuja varten takaisin, ei sitten tultu...

Oltiin lähdössä, koira jo autossa kun piti siirtää vähän tavaraa että koira mahtuu paremmin kyytiin. No, Veera hyppäsi autosta ja sinne meni. 20 asteen pakkasessa metsästettiin Veeraa pari tuntia, Veera juoksi pitkin kyliä ja haukkui kaikki vastaan tulijat ja kiersi pihoillakin haukkumassa. Missään vaiheessa se ei mennyt kovin kauas, muttei tullut lähellekään. Loppujen lopuksi saimme Veeran kiinni Markuksen seisoessa tuulikaapissa oven takana ja minä houkuttelin ruokakupin avulla Veeran sisälle, ja Markus paiskasi oven kiinni. Ei ehkä tyylipuhtain suoritus, mutta ajoi asiansa.

Mitenkään asiaan liittymättä - Veera karkasi seuraavana päivänä uudelleen, tällä kertaa ovesta kun Markus oli kantamassa tavaraa sisälle. Kerkesin huutaa ja Markuskin ehti oven eteen, mutta Veerapa ponkaisikin valtavan loikan yli kanen leikkiauton ja siellä se taas meni... 2,5 tuntia myöhemmin sain sen kiinni pihalta höyryävällä ruokakupilla ja jauhelihalla... Tästä oppineena... No jaa, tuskin siitä mitään opittiin... Veera pysyi hihnassa ja kahden oven takana koko loppuloman :D.

-sara-